Koronajan katseet

Kevään koronaaika koetteli ja haastoi meitä kaikkia etätyön, Teamspalaverien ja sähköisten laitteiden puitteissa. Työkaverin naama näkyi, mutta katse, eleet ja ilmeet olivat ehkä puolinaisia elävän kontaktin ja energian puutuessa. Kuuntelin ja purin yhden työyhteisön etätyökokemukset. Oli ikävä työyhteisöä, oli ikävä kahvihetkiä ja arjen jakamista. Oltiin iloisia työkavereiden palattua toimistolle.

YHTEISÖLLISYYS nousi arvoon etätyönaikana synyneitä väärinkäsityksiä ja virhearvointeja selviteltiin.

Erityisesti korostettiin asioiden jakamista, ystävällisyyttä ja nauruakin. Mietin tässä, onko ystävälliyys ja kohtaamisen ilo arvoina unohduksissa, niitä ainakin korostetaan harvoin suorituspIneiden puristuksessa, ehkä. Kuulin myös ajatuksen miten tärkeää on tulla HYVÄKSYTYKSI naamakkain. Ihminen kun on sitä luovempi ja rohkeampi mItä paremmin hän tulee hyväksytyksi juuri sellaisena, niin perheessä kun työpaikoillakin.

Katse, hymy ja vuorovaikutusteot ovat tärkeitä, ollaan yhdessä ihmisiksi ja lisätään toistemme mahdollisuuksia onnistua!